tiistai 5. heinäkuuta 2016

Finncon '16 - "Valitse vanhempasi viisaasti" ja muita neuvoja (osa 2)

Onneksi sunnuntai oli hieman viileämpi päivä kuin lauantai. Kyllä hiki edelleen virtasi kierrellessä, mutta kuumuus oli huomattavasti siedettävämpää. Sunnuntain paneelit olivat hiukan vieraampia, joten pallottelin enemmän ohjelmien välillä ja menin vähän arvalla kuuntelemaan, mikä ei ollut lainkaan huono strategia.

Finncon jatkui siis sunnuntaina osaltani oheisesti:

11:00 - 12:00 Trans representation in Science Fiction and Fantasy
14:00 - 15:00 Music in Science Fiction and Fantasy: Bowie & Prince

Kävin myös Morren Fantastisessa Sparrauksessa. :)

(vas) Cheryl Morgan & Suzanne van Rooyen

11:00 - 12:00 Trans representation in Science Fiction and Fantasy

Morgan ja Van Rooyen olivat minulle etukäteen tuttuja 2014 Finnconin LGBT-paneelista, joten tiesin saavani tiukkaa asiaa selkeässä paketissa. Suomenkielinen termistö tosin saattaa olla minulla kateissa, joten toivottavasti käännöksistä saa selvää. Morgan ja Rooyen tarjoavat hyvän näkökulman seksuaali-ja sukupuolivähemmistöjen maailmaan: Morgan on transnainen ja Rooyen muunsukupuolinen eli genderqueer. Morgan huomautti heti alkuun, että he käyttävät trans-sanaa tässä keskustelussa yleisterminä. 

Morgan on iloinen on siitä, että kirjallisuus on monipuolistunut vuosien varrella. Aiemmin keskustelu pyöri pitkälti sen ympärillä, miten transhahmot on kirjoitettu väärin, kun nykyisin representaatiota alkaa olla jo sen verran, ettei hän itsekään ole aina kartalla kaikista kirjoista. Moni kirjailija myös kirjoittaa transhahmoista hyvin, eli ei jaa väärää tietoa, levitä haitallisia stereotypioita tai esitä transhahmoja yksiulotteisina.

Van Rooyen on myös huomannut transhahmojen lisääntyneen kirjallisuudessa, etenkin sivuhahmojen kohdalla. Suuri osa representaatiosta tosin keskittyy binäärisiin hahmoihin, eli heidän sukupuoli-identtiteettinsä on selkeästi jommassakummassa päässä mies-nainen akselilla. Toisaalta hän arvelee tämän johtuvan siitä, että hän lukee paljon nuorten kirjoja (koska on itsekin nuortenkirjailija) ja nuorille tuntuu olevan tärkeää jaotella asiat selkeästi ja laittaa ne omiin lokeroihinsa. Nuorten maailma on aika ehdoton paikka, joten hän on erityisen ilahtunut, kun kirjoissa ei tehdäkään selkeää ratkaisua suuntaan tai toiseen. Jotkut ihmiset ja hahmot vain ovat olemassa jossain kohti sukupuolijanaa.

Esimerkkinä kirjoista, jotka ovat näennäisesti transpositiivisia, Morgan kertoo kirjasta, jossa lapsien sukupuoli testataan ja jos huomataan, ettei heidän fyysinen kehonsa vastaa "oikeaa sukupuolta", laitetaan lapset sukupuolenkorjausleikkaukseen. He eivät siis saa itse valita, vaan heidät pakotetaan seuraamaan yhteisön päätöstä. Morgania tämä muistutti anti-transpropagandasta, jonka mukaan lapset pakotetaan sukupuolenkorjaukseen lääkärien toimesta, mikäli he eivät koe kehoaan ja sukupuoltaan oikeaksi.

Van Rooyen mainitsee, että samassa kirjassa lapsilla on "sukupuoliopetusta", josta voi saada hylätyn arvosanan. Eli tässä maailmassa on olemassa "oikea tapa" olla nainen tai mies ja muuta ei suvaita. Ne nuoret, jotka eivät istu kaksinapaiseen mies-nainenjakoon, saattavat kadota täysin maailmassa. Ei-halutut elementit siis eivät ole yksinkertaisesti olemassa. :(

(En saanut kirjan nimeä ylös, enkä nähnyt sitä Morganin lukulistallakaan, ikävä kyllä.)

Vaskikirjojen myyntipöydällä Katri Alatalon komea novellikokoelma.

Sukupuoltaan synnynnäisen sukupuolensa mukaisesti ilmaisevat ihmiset eli cis-sukupuoliset (heidän vastakohtanaan siis transsukupuoliset) kohtaavat usein ongelmia, kun he lähtevät kirjoittamaan transhahmoista. Morgan mainitsee, että osa kirjailijoista on yhteydessä translukijoihin tai -kirjoittajiin ja saa näin työhönsä oikeasti kriittisen näkökulman. 

Van Rooyen komppaa ajatusta "sensitivity readingeistä", joissa koelukija tutkii tekstiä nimenomaan seksuaali-ja sukupuolivähemmistöjen näkökulmasta. Hän on ollut itsekin lukemassa käsikirjoituksia tällä ajatuksella ja kokenut pettymyksiä. Eräs genderqueer-hahmosta kertova teksti kertoikin oikeasti cis-hahmon järkytyksestä, kun hänen läheisensä paljastui transsukupuoliseksi. Paljastuminen tapahtui nimenomaan shokeeraamalla (shock reveal), jolloin tilanne esitettiin pelottavana, outona ja transhahmon sijaan keskityttiin sivuhahmon tunteisiin. Eli todellisuudessa cis-kirjailija halusikin kertoa oman kokemuksensa, ei transhahmon. Shokkipaljastukset ovat yksi problematiivisimmista transhahmoihin liittyvistä juonikuvioista. 

Cis-kirjoittajien transtarinat tuppaavat olemaan myös siirtymävaihe eli transitiokeskeisiä (transition). Tarinoissa siis keskitytään siihen, miten transhahmot eroavat muista ihmisistä eivätkä sovi luonnollisesti yhteisöönsä. Molemmat kirjailijat toivoisivatkin tähän muutosta. Transhahmot ovat yhtä mielenkiintoisia siirtymävaiheen ulkopuolellakin, kun heidän sukupuolensa ilmaisu on vakiintunut, eikä sitä salata muilta. Van Rooyenilla oli mielessä fantastinen artikkeli, jossa neuvotaan cis-kirjoittajia transhahmojen kirjoittamisessa. Hän aikoi kaivaa linkin esiin blogiinsa/twitteriin jossain vaiheessa. 

Kaksikko suositteli erityisesti Seannan McGuiren kirjaa Every Heart a Doorway, jossa lapset katoavat maailmastamme Ihmemaata muistuttaviin taikamaailmojen ja tarvitsevat apua palatessaan niistä takaisin omaan maailmaamme. Kirjan päähenkilöihin kuuluu mm. aseksuaali mutta ei aromanttinen hahmo (eli hahmo ei koe seksuaalista vetovoimaa muihin hahmoihin, mutta voi rakastua ja kokea romanttista vetovoimaa) ja transhahmo. 

Morgan otti esille myös sen, että ihmiset antavat huonon representaation helposti anteeksi sillä perusteella, että "transihmisiä on ollut vasta vähän aikaa", mikä täysin absurdi ja epätosi väite! Transihmisiä on ollut olemassa kautta historian ja heitä on myös ollut fiktiossa, joskin heitä on pääasiassa tulkittu cis-hahmoiksi. Esimerkkinä Morgan käytti Shakespearen näytelmää Myrskyä, jonka tuulenhenki Ariel ei ole binäärihahmo. Myrskystä onkin tehty 2010 Julie Taymorin elokuvasovitus, jossa naispuolista Prosperoa esittää Helen Mirren. 

 Sir Roin myyntipöydällä jälleen kaikkea loputtoman ihanaaaa. 

Panelistit mainitsivat Netflixin Sense8-sarjan hyvin transpositiiviseksi ja toimivaksi paketiksi (ja jäivät uneksimaan sateenkaaridildoista?). Van Rooyen mainitsi myös Penny Dreadful-sarjan, joka esitteli 2. kaudella transhahmon. Alussa hahmo vaikutti hyvin lupaavalta ja tätä kohdeltiin hyvin, mutta pieleen mentiin loppujen lopuksi. Hollywoodissa on inhottavan yleistä, että transhahmojen tarinat ovat traagisia ja ahdistavia. Morganin inhokkitrooppeja on se, miten hyvin esitetyt transnaishahmot pakotetaan jossain vaiheessa juonta ilmaisemaan itseään jälleen miehinä.

Yleisöstä tuli kysymys koskien transfetissejä. Esimerkiksi pornoala esineellistää ja seksualisoi transihmisiä jonkinlaisena rankempana vaihtoehtona jatkuvasti uusia virikkeitä etsiville pornonkatselijoille. Morganin mukaan lääkärit kehottivatkin joskus transsukupuolisia välttämään seurustelua transitiovaiheessa, sillä he todennäköisesti tapaisivat vain ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet heistä "vääristä syistä". Van Rooyen on sitä mieltä, että fetisoinnin ja seksipositiivisuuden välillä aika ohut raja. Transihmisiä esitetään usein mediassa alasti ja heidät "paljastetaan" shokeeravilla tavoilla katsojille.

Panelistit puhuivat myös hieman intersukupuolisuudesta, eli ihmisistä joiden sukupuolta ei voida aina määritellä sukupuoliominaisuuksien perustella (keho voi olla esim. ulkoisesti naisellinen, mutta henkilöllä on XY-kromonosomit). Van Rooyen ei lähtisi heti rinnastamaan intersukupuolisuuden selviämistä (discovery) transsukupuolisten transitioon. Transiohan oli yleinen ja jonkin verran kulunutkin aihe transtarinoissa, kun taas intersukupuolisuuden selviäminen hahmolle ja uuden identiteetin luominen ei ole. Intersukupuolisuudesta kertovien tarinoiden ongelmana on enemmän juuri shock reveal, jossa hahmon sukupuoli paljastetaan nöyryyttävällä ja julmalla tavalla ja kerronta keskittyy siihen miten epäluonnollista intersukupuolisuus on.  

Morganin mukaan kaikki ei kuitenkaan riipu kirjoittajasta, vaan kustantamoilla on paljon valtaa sen suhteen, miten transhahmoja käsitellään ja mitkä tarinat päätyvät julkaistaviksi. Tällä hetkellä moni kustantamo on hypännyt "transtrendin" kelkkaan ja etsii kirjoja, jotka "selittävät transsukupuolisuutta" lukijoille. Van Rooyen kiteyttää tämän hyvin: moni kustantamo haluaa representaatiota ja transhahmoja, mutta he eivät halua hyvää representaatiota, vaan kiintiöhahmoja todisteeksi monimuotoisuudestaan.

Ohessa Cheryl Morganin Trans panel reading list, josta voi bongata hyviä (ja huonoja) esimerkkejä kirjoista, joissa on transhahmoja.

Foxfire Courtin myyntipöydällä mm. Raistlinin tehtäväkirja XD

Pidin tässä vaiheessa jo taukoa ja kiertelin myyntipöytiä, joista hommasin mm. Anne Leinosen Vaskinainen kirjan. Sain siihen myöhemmin myös signeerauksen kirjailijalta. 

Tarkoitus oli mennä kuuntelemaan Leinosen kunniavieraspuhettakin, mutta eksyin kahville Afenin ja Namin kanssa (joita saatoin "stalkata" pitkin conia - minulla kun on paha tapa tulla kiskomaan hihasta, kun tunnistan bloggarin). Kiitos kahviseurasta!

Leinosen kunniavieraspuhe on kuitenkin luettavissa hänen blogissaan, Toimittajan spekulatiivisessa lokikirjassa. :)
(vas) Cheryl Morgan, Catherynne M. Valente, Suzanne van Rooyen ja J.Pekka Mäkelä

14:00 - 15:00 Music in Science Fiction and Fantasy: Bowie & Prince

Päädyin tähän paneeliin vahingossa. Tarkoitus oli seurata grimdark fantasia-paneelia, mutta huone oli vaihtunut ja siitä ilmoitettiin, kun olin jo istunut alas. Sitten alkoi soida - mikäs muukaan - kuin Bowien "Starman" ja panelistit ja yleisö alkoivat laulaa mukana ja tehdä laineita... ja siihen jymähdin. Tiesin että tulee hyvä paneeli. :)

David Bowie teki useita scifi konseptialbumeja ja otti useita toismaailmallisia ja androgyynejä roolihahmoja uransa aikana. Morgan tunnustaa, että Bowie oli tärkeä osa hänen nuoruuttaan. J.Pekka Mäkelä tutustui Bowieen jo 10-vuotiaana saatuaan Ziggy Stardust and the Spiders from Mars kasetin syntymäpäivälahjaksi, ja Valente kertoo myös kuunnelleensa Bowieta paljon. Oikeastaan vain Van Rooyen löysi Bowien vasta aikuisiällä.

Valentea kiehtovat Bowiessa tämän upeat musiikkivideot, jotka muistuttavat pikemminkin lyhytelokuvia. Esimerkiksi Bowien viimeisen albumin Black Starin nimikkoraidan musavideo on aivan huikea: vainoava musiikki yhdistettynä avaruusmaisemaan, jossa Bowien alku-uralta tutun Major Tomin kallosta on tullut palvottava esine. Koko albumi on kuin scifi kirja. Bowie oli aina kukin roolihahmoistaan täydellisesti, hän ei jättänyt eläytymistään puolitiehen.   

Van Rooyen tunnustaa, ettei hän alun perin tiennyt David Bowien ja Ziggy Stardustin olevan sama henkilö. Kun hän keksi heidän välisen yhteytensä, oli kokemus tajunnanräjäyttävä (myös hänen mikkinsä reagoi tähän). Van Rooyen on musiikin opettaja ja hän tunsi lapsuudessaan lähinnä klassisen musiikin tiukan, matemaattisen ja kurinalaisen maailman. Bowien myötä musiikistakin tuli tarinankerrontaa. Van Rooyen käyttääkin Bowieta opetuksessaan esimerkkinä musiikin transformatiivisesta luonteesta.

Virallinen con-kuvittaja Taina Koskinen eli Myrntai oli myös messissä.

Mäkelä kuuli ensin Bowien musiikin ja näki sitten vasta artistin itsensä. Bowie oli hänelle "jotain muuta", "ei mies eikä nainen". Morgan näytti yleisölle tässä vaiheessa Bowien Man who sold the world levyn UK:ssa julkaistun kannen, jossa Bowie poseeraa pitkin kiharin hiuksin mekossa. Tällä oli suuri vaikutus 70-luvulla elävälle transtytölle. 

Valente on suuri Labyrintti-fani (Bowien 1986 fantasiaelokuva, jossa laulaja esittää Peikkokuningas Jarethia). Jopa hänen täysin tavallinen äitipuolensa tunnustautui aikanaan Bowie-faniksi ja tutustutti Valenten Bowien musiikkiin, kun he näkivät elokuvan ensimmäistä kertaa. Bowie oli ainutlaatuinen kanava sukupuolinormien ulkopuolisten identiteettien ymmärtämiseen, hän tavoitti jopa ne ihmiset, jotka eivät muuten olleet kiinnostuneita androgyniyydestä.

Valente muistaa hyvin äitipuolensa kysymyksen, "Is he look like a man or a woman?", johon Valente ei osannut vastata. Äitipuolen vastaus empimiseen oli vain, "Good."

Van Rooyen löysi Labyrintin yliopistossa ja sai jonkinasteisen valaistumisen (gender revelation) Bowien hahmosta. Van Rooyen koki ahdistusta ja masennusta, eikä ollut tyytyväinen sukupuoleensa teini-ikäisenä (eli koki sukupuoli-dysforiaa). Siksi Bowie olikin genderqueerille nuorelle tärkeä hahmo. Van Rooyen huumaantui laulajan esityksestä Jarethina ja koki yhteyden tähän.

Ihana spefikirppis, josta tein löytöjä!

Panelistit puhuivat myös lyhyesti Princestä. Morganin mukaan "kaikki pitävät Princeä avaruusolentona, vaikka hänen tuotantonsa ei ollutkaan kovin scifivaikutteista". Van Rooyen piti Princeä aina oudompana kuin Bowieta, etenkin kun kasvoi apartheidin jälkeisessä Etelä-Afrikassa. 

Valenten mukaan Prince teki amerikkalaisten olon hyvin epämukavaksi. Bowien erikoisuuden saattoi selittää sillä, että Bowie oli brittiläinen, mutta Prince tuli omalta mantereelta ja naapurustosta. Prince tihkui seksiä ja naisellisuutta ja häiritsi amerikkalaisten perinteistä käsitystä maskuliinisuudesta. Morgan on samaa mieltä siitä, että Princen laulut kertovat kaikki seksistä. Mäkelän mielestä Prince ei ollut selkeästi feminiininen tai maskuliininen.

Morgan mainitsee, että Princelläkin oli scifi konseptialbumi, Art Official Age. Siinä päähenkilö herää horroksesta tulevaisuudessa ja yrittää sopeutua muuttuneeseen yhteiskuntaan.

Morren fantastinen sparraus

Päivän viimeinen stoppi oli Morren fantastinen sparraus, johon varasin etukäteen neuvonta-ajan. Luetutin Morrella yhden novellini, johon kaipasin hiukan ulkopuolista näkökulmaa. 20 min keskustelu oli oikein mainio: sain konkreettisia neuvoja ja ideoita, jotka tunnistin hyödyllisiksi ja päätin toteuttaa aikalailla sellaisenaan. Keskustelu oli hyvin positiivinen ja rento (muutkin hermostuneet kirjoittajat poistuivat huoneesta hyvillä mielen), joten tässä varmaan näkyy Morren oma kirjoittajatausta jonkin verran. Aika kului ihan siivillä. 

Voin siis suositella muillekin kiinnostuneille. :)

Kirjoja kertyy aina näistä jonkin verran... ainakin minulle! O.o'

Ostin tänä vuonna kirjoja aiempaa maltillisemmin, vaikka annoinkin itselleni luvan ostella enemmän, kun en kerran pääse syksyllä kummallekaan kirjamessuista (ostan tapahtumista suurimman osan vuoden kirjoista, koska lähimpään hyvin varusteltuun kirjakauppaan on jonkin verran matkaa). Mukaan lähti:
  • Seija Vilenin Pohjan Akka (jossa dementiakodin vanhus väittää olevansa itse Louhi!) 
  • Helena Wariksen Vuori (joka tulkitsee uudelleen skandinaavisia myyttejä, jee) 
  • Haruki Murakamin Sputnik - rakastettuni (tästä en kauheasti tiedä, mutta minulle riittää Murakami) 
  • Anne Leinosen Vaskinainen (tässä mennään kotimaiseen mytologiaan ja Tuonelan maisemiin) 

Kotiin lähti myös tällaisia siivekkäitä kavereita Myrntain kojusta (niin on tainnut käydä joka kerta, kun olen ollut Finnconissa... hups). Korpit ainakin pääsivät jo lentelemään työpisteelleni. 

Kokonaisuudessaan siis erittäin mukava Finncon-reissu. Ensi vuonnahan Finncon on taas tauolla Worldconin vuoksi, mutta 2018 homma jatkuu... Turussako? Ehkä näemme taas silloin. ;)

6 kommenttia:

  1. On kyllä ihanan näköinen tuo Katri Alatalon novellikokoelma! Olisin itsekin sen ostanut, jos olisin ollut yhtään rahoissani.
    Oli kiva nähdä lauantaina! ^-^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, upea kansi! :)

      Harmi että jäi hiukan lyhyeksi. Olisin tullut moikkaamaan sunnuntainakin paneelia ennen/jälkeen, mutta tuo Morren aika osui juuri siihen, eikä sitten törmätty uudelleen. :(

      Poista
  2. Todella hieno ja kattava postaus. Kiitos :) Worldconiin pitää kyllä päästä ensi vuonna. Se ei ole ihan minun genreä mutta kokemuksena varmaan aika mainio.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Worldcon kyllä kiinnostaa, mutta lipuilla on aika paljon hintaa ja kun ei voi etukäteen tietää pääsekö vai eikö, taitaa osallistuminen sen suhteen jäädä...

      Poista
  3. Tosi hienot raportit (osa 1 ja 2)! Tuli ihan sellainen olo, että olisinpa ollut siellä... mutta nyt onneksi pääsin ainakin vähän tunnelmaan mukaan :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Minulla on joku pakonomainen tarve kirjoittaa ylös näitä, koska nautin itsekin näiden lukemisesta myöhemmin, eikä minulla jää pelkästään kuuntelemalla mitään muistiin. Tykkään kyllä lukea coniraportteja myös muilta, ne eivät yleensä paisu ihan näin uuvuttaviksi. :)

      Poista