maanantai 4. heinäkuuta 2016

Finncon '16 - "Valitse vanhempasi viisaasti" ja muita neuvoja (osa 1)

Edellisestä Finncon-raportista on ehtinyt vierähtää jo pari vuotta! En käynyt viime vuonna Archipelagonissa, joka järjestettiin Finnconin sijasta, joten tämäntyyppistä tapahtumaa olikin jo ikävä. Välivuoden jälkeen Finncon palasi Tampereelle ja sinne suunnisti tämäkin kirjoittaja.

Osallistuin oheisesti lauantain paneeleihin:

11:00 - 12:00 Suomalainen mytologia
12:00 - 13:00 Lukutuokio ja haastattelu: Laura Luotola & Elina Pitkäkangas
13:00 - 14:00 From Writer to Author

(vas) Eeva-Liisa Tenhunen, Anne Leinonen, Tiina Raevaara ja Juha Jyrkäs

11:00 - 12:00 Suomalainen mytologia

Kunniavieras Eeva-Liisa Tenhunen oli hieman myöhässä, mikä sai pj Matti Järvisen aloittamaan spekulaation siitä, mikä hirviö Tenhusen on vienyt. Panelistit ehdottivat mm. horkasta, Iku-Tursoa ja staaloa syypääksi. Lopullinen totuus ei kuitenkaan selvinnyt, kun Tenhunen lopulta ilmestyi paikalle. :)

Panelistit suosittelivat erilaisia lähdeaineistoja suomalaisesta mytologiasta kiinnostuneille lukijoille ja kirjoittajille. Jyrkäs suositteli Suomen kansan laulurunoutta ja Itämeren suomalainen mytologia- kirjaa. Raevaara pitää Heikki Lehikoisen tietokirjoista, joissa käsitellään mm. metsästykseen, eläimiin ja kuolemaan liittyviä uskomuksia. Leinonen turvaa Lauri Simonsuuren kirjoihin Myytillisiä tarinoita sekä Kansa tarinoi - Tutkielmia kansantarinoiden salaperäisestä maailmasta. Hän kertoi myös löytävänsä vanhoihin tarinoihin ja uskomuksiin liittyviä kirjoja tutkimalla kirpputoreja ja antikvariaatteja. Leinonen kertoo myös tutkivansa murresanakirjoja ja sitä millaisia sanoja on ja on ollut olemassa. 

Tenhunen otti toisen näkökulman ja kehotti kuulijoita käymään museoissa ja tutkimaan muinaisesineitä, sekä museokaupoissa myytäviä kirjoja niistä. Hän pitää visuaalisuutta erittäin tärkeänä osana kokonaiskuvaa. Tenhunen tutkii usein arkeologisia piirrustuksia ja shamanistisia luolamaalauksia, jotka antavat hyvän kuvan muinaismaailman maailmankuvasta. Erityisesti kalliomaalaukset kiehtovat Tenhusta. 

Raevaara uskoo, että suomalaisen mytologian käyttäminen ei ole mitään uutta, vaan on kausia, jolloin sitä tapahtuu vähemmän ja epäsuoremmin. Viime vuosina on tapahtunut kotimaisen mytologian uusi esiintulo. Myös kansainväliset trendit vaikuttavat, kuten Da Vinci Koodin aiheuttama mytologioiden uudelleentulkinta dekkarihengessä. Suomessakin on etsitty totuutta Kalevalan takaa ja tulkittu Lönnrotin jättämiä salaviestejä. 

Maya Hahto - satukuvitusnäyttelyn satoa

Leinonen lukee paljon kotimaisia julkaistuja ja julkaisemattomia novelleja ja hän on huomannut, että kotimaisen mytologian käyttö on voimistunut viimeisen 10 vuoden aikana. Tällä hetkellä kotimaiseen mytologiaan nojaavia kirjoja julkaistaan paljon, esim. Mervi Heikkilän Louhen liitto, Johanna Sinisalon Sankarit ja Jari Tammen Kalevan solki. Tenhunen kokee, että kotimaisen kirjallisuuden pitkä realismin perinne on vaikuttanut siihen, että myyttien soveltaminen ei näy niin selkeästi ulospäin, vaikka niitä hyödynnettäisiinkin metaforina. Hän mainitsee kotimaisista kirjoista etenkin Marja-Liisa Vartion tuotannon.

Seuraavaksi keskusteltiin kotimaisen mytologian ominaispiirteistä. Leinonen uskoo, että myyttien perusaines on sama, mutta niihin tulee aina jotain paikallispiirteitä. Esimerkiksi Juvalla horkkaa paetaan lantakasaan. Raevaara on huomannut, että suomalainen mytologia ei ole yhtä jumalakeskeistä kuin muualla, vaan jumalat ovat kuolevaisten kanssa tasavertaisempia. Tarinat kerrotaan ihmisten näkökulmasta ja maailmankäsitys on animatistinen. Suomalaisella mytologialla on oma estetiikkansa, joka tosin on pitkälti Lönnrotin luoma. Kun sitä vertaa vaikkapa Eddan jylhiin kuviin (esim. Naglfar, kuolleiden kynsistä tehty laiva) tuntuu suomalainen kovin vaatimattomalta. Toisaalta on kirjoittajan tehtävä päivittää mytologian estetiikkaa.

Jyrkäs pitää mytologiamme käyttöä omien juurien kunnioittamisena. Mytologiaa on kulttuurissame kaikkialla, mm. sanonnoissa ja nimissä. Myyttien avulla pureudutaan johonkin syvään suomalaisuuden alkujuureen. Raevaaraa puolestaan kiehtoo mytologian kehitys ja muutos, sen synteesit muiden mytologioiden kanssa. Leinonen kannattaa myös mytologian päivittämistä. Esimerkiksi Kalevalan Sampo on luonteeltaan jo valmiiksi scifistinen elementti, joka taipuisi hyvin esim. steampunk-koneeksi. Myös Lemminkäisen kasaaminen kokoon Tuonelan virtaan hukkuneista paloista voisi päivittyä esimerkiksi lääketieteen tai geeniteknologian avulla tehtäväksi uroteoksi. Tenhunen ideoi paneelissa myös sci-fi Lemminkäistä, joka voisi seikkailla eri planeetoilla ja hurmata naisia.

(vas) Elina Pitkäkangas, Morre Matilainen ja Laura Luotola

12:00 - 13:00 Lukutuokio ja haastattelu

Morre haastatteli kahta kirjailijaa, joiden teoksia on kustannustoimittanut. Elina Pitkäkankaan Kuura on ollut tässäkin blogissa luettavana, mutta Laura Luotolan Suoja: Kaupungit ja paluu oli minulle uudempi tuttavuus. 

Pitkäkangas luonnehti Kuuraa Suomeen sijoittuvaksi tummaksi paranormaaliksi romanssiksi, jossa on ihmissusia ja häilyvä hyvän ja pahan raja. Kuuran kohdeyleisönä olevat nuoret lukijat ja nuorten kirjoista nauttivat aikuiset. Kirjan kahdesta päähenkilöstä Aaron on perinteisempi nuortenkirjahahmo, kun taas manipuloiva Inka tarjoaa kiehtovan poikkeaman. 

Luotolan Suoja ilmestyy vasta elokuussa. Se sijoittuu kaukaiselle An-planeetalle, jota hallitsevat perustajahenget, Mahdit. Kirjan päähenkilö Tian kuuluu alempaan yhteiskuntaluokkaan ja tempautuu seikkailuun, kun hän saa erikoisen kutsun tiedemieheltä. Luotola luonnehtii kirjaansa pohdiskelevaksi seikkailutarinaksi, joka on eeppistä scififantasiaa. Sarja on suunnattu enemmän aikuisille, sillä siinä on myös erottiikkaa. 

Pitkäkangas kertoo kirjoittaneensa muutaman raakakäsikirjoituksen ennen Kuuraa. Alun perin Kuura oli vain harjoitustyö, mikä varmasti vähensi suorituspaineita kirjoittamisen suhteen. Pitkäkangas ajattelee ihannelukijaansa YA-romanssien parissa viihtyvänä henkilönä, joka on kuitenkin valmis poikkeamaan genren kaavasta. Hän kirjoitti Kuuraa sykleissä ja paljon öisin. Taukojen aikana Pitkäkangas luetutti Kuuraa koelukijoilla ja teki muokkauksia palautteen perusteella, jonka jälkeen hän laittoi käsiksen kustantamokierrokselle. Kustantamokin vaati suuria muutoksia, joten Kuuran nahka on luotu useaan otteeseen. 

Luotola aloitti Suojan ensimmäisen version kirjoittamisen 2005. Sitä ennen hän työsti kauan omaelämäkerrallista tekstiä, jonka koki kuitenkin ahdistavaksi. Kirjoitusilo palasi vasta, kun hän siirtyi sci-fin pariin. Suojan kirjoitusprosessiin kuului pitkiä taukoja ja paljon uudelleenkirjoittamista. Hän kirjoitti välissä myös muita käsikirjoituksia. Luotola ei suunnittele kirjoittamistaan, vaan seikkailee. Hän koki prosessissa vaikeimmaksi tekstistä luopumisen, kun se meni viimein painoon. 

Luojola markkinoi Suojaa kuvassa keskellä näkyvällä kortilla.
Oikeassa yläkulmassa conista ostamani Eeva Nikusen taidekortti
(josta tulee mieleen Crimson Peak ♥)

Myös Pitkäkangas koki hankalaksi kirjan päästämisen painoon. Työ ei kuitenkaan tule valmiiksi ennen kuin sen päästää käsistään. Kirjoittamisen aloittaminen on aina hankalaa, mutta tekeminen helpottuu ennen pitkää. Pitkäkangas luonnehtii itseään nopeaksi ideoijaksi, mikä tuli tarpeeseen, kun hän lähti muuttamaan kustannustoimittajan pyynnöstä toisen päähenkilönsä sukupuolen. Suuri osa kohtauksista piti ideoida uusiksi, koska hahmojen välinen dynaamiikka muuttui niin paljon. 

Pitkäkangas sanoo esikuvakseen Stephen Kingin. Molempia kiinnostavat kauhuaiheet ja he ovat tyylillisesti jaarittelijoita, eivät minimalisteja. Luotola tunnustaa myös olevansa jaaritteleja, Suojastakin tuli 430-sivuinen kirja nykyisellä taitolla. Hänen suosikkikirjojaan ovat William Gibsonin Neurovelho ja Monika Fagerholmin Amerikkalainen tyttö

Pitkäkangas kertoo olevansa laiska tekemään pohjatyötä, minkä vuoksi hän valitsi urbaanin fantasian genrekseen. Tulevaisuudessa hän ei kuitenkaan halua rajoittaa itseään vain spefiin, vaan saattaa hyvinkin kirjoittaa myös realismia. Pitkäkangas lukee kuitenkin lanua ja kirjoittaa todennäköisesti jatkossakin samalle kohderyhmälle. Hän on huomannut, että realistinen kirjallisuus on nousussa, eikä Kuura osunut paranormaalin romantiikan suurimpaan aaltoon. Pitkäkangas kuitenkin uskoo, että spefillä on valoisa tulevaisuus. On hyvä uida hieman vastavirtaan.

Luotola on iloinen, että Suomessa on myös pieniä spefikustantamoita. Spefiä käännetään suomeksi vähän ja sitä käännetään suomesta maailmalle vielä vähemmän. Viime vuosina on kuitenkin nähty hyviä menestystarinoita. Suoja julkaistaan omakustanteena, sillä Luotola haluaa tehdä asiat omalla tavallaan ja pitää langat käsissään. Suoja sai myös kustantamoilta palautetta, mutta hän ei enää harkinnut muita vaihtoehtoja sen jälkeen, kun yhteistyö Morren kanssa alkoi. 

Suojan lukunäyte löytyy kirjan nettisivuilta 
ja Kuuran Myllylahden nettisivuilta

Luotola jakoi myös kiinnostuneille kortteja kirjastaan, joissa on samalla kutsu kirjan julkkareihin. Siinä onkin hyvä markkinointivinkki indiekirjailijoille. :)

(vas) Mikko Rauhala, Jasper Fforde, Saara Henriksson(in otsa) ja Artemis Kelosaari

13:00 - 14:00 From Writer to Author

Paneeli koostui kahdesta kokeneesta kirjailijasta, Jasper Ffordesta ja Saara Henrikssonista, sekä kahdesta aloittelevasta kirjoittajasta, Mikko Rauhalasta ja Artemis Kelosaaresta. Fforde ja Henriksson ovat molemmat julkaisseet useamman kirjan, Rauhala ja Kelosaari puolestaan novelleja kotimaisissa sf-lehdissä ja antologioissa. Henriksson mainitseekin kotimaisten novellien julkaisukanaviksi erityisesti Nova ja Portti-novellikilpailut. 

Fforde pitää tärkeänä, että kirjoittajat kirjoittavat heitä kiinnostavista aiheista. Monen kirjailijan tuotannossa toistuvat usein samat teemat eri näkökulmista. Kirjoittajan koko tuotantoa katsomalla näkyy tämä mielenkiintoinen jatkumo ja sen kehitys. Välillä kirjoittajien mielipiteet toistuvista teemoista muuttuvat pitkin matkaa. Paras kirjoitusneuvo Fforden mielestä onkin, että kirjoittajan pitää tehdä "omaa juttuaan" tai kokeilla uusia asioita, kunnes sen löytää. Oma pää kannattaa täyttää rakastamillaan asioilla ja antaa sitten alitajunnan työskennellä, kunnes tarina tulee ulos. Lukijat tietävät aina, kun kirjoittaja on tosissaan ja intohimoinen aiheestaan. 

Rauhala kertoo käyvänsä kirjoittajapiirissä Helsingissä ja pitää sitä pääasiassa positiivisena asiana. Kokemattomalle kirjoittajalle on kuitenkin vaikeaa työstää ristiriitaisesta palautteesta toimintasuunnitelma tekstin editoimiseksi. Fforde pitää ryhmäpainetta motivoivana tekijänä kirjoittajalle. Kelosaari on myös kirjoittajapiirissä Turussa ja hän on opiskellut kirjoittamista Oriveden opistolla. Hän on pitänyt Turun kirjoittajapiiriä hyödyllisenä ja kertookin kirjoittaneensa erään novellin useampaan otteeseen muiden palautteen perusteella.

Fforde suosittelee kirjoittamaan suoraan käsikirjoitusta muistiinpanojen sijaan jos tuntuu, että kirjoittaminen ei etene, mutta muistiinpanoja kertyy. Hänelle valmis käsikirjoitus on vain hyvin yksityiskohtainen muistiinpano. Rauhala sanoo, että hän yrittää ajatella kirjoittamista miellyttävänä asiana, jonka pariin haluaa mahdollisimman pian. Kirjoittamista ei pitäisi ajatella liiaksi velvollisuutena tai rasitteena. 

Hurmaava mustekala taidekujalla.

Fforde uskoo ajatukseen: "No great writers, just great rewriters". Hän on joskus kirjoittanut käsikirjoituksen alusta asti uudelleen. Fforde on myös hidas kirjoittaja, nykyisessä romaanissa on kestänyt jo 2 vuotta ja siitä puuttuu edelleen viimeinen neljännes. Koska hän kirjoittaa intuitiivisesti, vaativat käsikirjoitukset jatkuvaa uudelleen kirjoittamista, jotta alku ja loppu täsmäävät. Välillä kirjan todellinen idea paljastuukin vasta aivan loppumetreillä. 

Kelosaari tekee jonkin verran muistiinpanoja, mutta ei mitään yksityiskohtaista suunnitelmaa. Rauhalalla on usein aika selkeä ajatus siitä mihin tarina menee, vaikka hän saakin välillä yllättäviä ideoita. Liian tarkat suunnitelmat aiheuttavat välillä motivaatio-ongelmia, sillä hän ei jaksa välttämättä kirjoittaa tarinaa, kun tietää jo juonenkulun. 

Henriksson kertoo, ettei kirjoittamisesta ole tullut yhtään helpompaa, vaikka kokemusta on kertynyt. Kritiikin vastaanottamisesta tulee oikeastaan vain vaikeampaa ajan myötä. Hän kuitenkin kokee, että hänen taitonsa ovat kehittyneet. Fforde komppaa Henrikssonin ajatusta; tunne johtuu siitä, että vaikka kirjoittaja kehittyy, hän tiedostaa samalla koko ajan paremmin millä tasolla hänen taitonsa voisivat olla ja miten hyvä hänen pitää olla menestyäkseen. Kirjoittajan tavoitteena onkin aina oltava parhaan mahdollisen kirjan kirjoittaminen. Rauhala on sinut sen kanssa, ettei ole heti mestari. Hän tietää kehittyvänsä kirjoittajana ja se riittää. 

Henriksson pitää kustannustoimittajia olennaisena osana kirjoitusprosessia. He toimivat tekstin portinvartijoina. Rauhala luonnehtii kustannustoimittajaa "kirjoittajan hyvin pelottavaksi ystäväksi". Hän on huomannut heidän tärkeytensä etenkin liian hämäräksi jäävien ideoiden tunnistamisessa. 

Fforde painottaa luottamusta kustannustoimittajan ja kirjoittajan suhteessa. Kustannustoimittajan on ymmärrettävä kirjoittajaa hyvin syvällisellä tasolla. Kun side on vahva, Fforde ymmärtää kustannustoimittajansa neuvoja ja on niistä samaa mieltä, vaikka ei pidä niistä. Kustannustoimittajan valinnasta hän sanoo: "Choose wisely - like you did with your parents". 

Kymppikin oli mukana menossa. :D

Minun oli tarkoitus jatkaa vielä paneelien parissa, mutta Tampereen yliopistolla oli todella huono ilmastointi (ainakin käytävillä, jossa myyntipöydät olivat) ja helle kävi aivan armottomaksi ihmisvilinässä, joten en ehtinyt kierrellä kauheasti, kun en yksinkertaisesti enää pystynyt jäämään conin kuumuuteen. Onneksi ehdin hiukan shoppailla ennen kuin lopetin lauantain reissun lyhyeen. :)

2 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista kuulla ohjelmista joissa en itse käynyt, etenkin tuo kun Pitkäkangas kertoi ajatuksia omasta kirjastaan.

    Finncon oli kyllä mukava kokemus, ilmastoinnin puutteista huolimatta :'-) Hyvää kesää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tykkään itsekin lukea muiden coniraportteja, kaikkialle kun ei mitenkään ehdi. :D

      Harmi että seuraavaa Finnconia saadaan taas odottaa aika kauan, vaikka onhan se kiva, että Worldcon saapuu Suomeen.

      Hauskaa kesää sinullekin! :D

      Poista