torstai 24. tammikuuta 2013

Vuosituhannen Rakkaustarina

Rahku ja Möllötin uskovat vielä tosirakkauteen.

Yritän kirjoittaa Ursulaa. Ideani ei selvästi ole vielä hahmottunut tarpeeksi, mutta olen menossa oikeaan suuntaan. Lueskelin myös suomalaisia spefinovelleja aikaisemmista Ursuloista ja Kultakuoriaisesta. En olekaan tajunnut miten paljon Suomessa on verkkojulkaisuja spefille. Tämähän on todella hienoa!

Mutta kertoisiko joku minulle millaista on hyvä romantiikka?

Ja tarvitseeko chick litiä kirjoittaa ensimmäisessä persoonassa?

Ei minulla muuta! ;)

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Ideoita

What is the most resilient parasite? Bacteria? A virus? An intestinal worm? An idea. Resilient... highly contagious. Once an idea has taken hold of the brain it's almost impossible to eradicate. An idea that is fully formed - fully understood - that sticks; right in there somewhere.
~ Inception (2010), Christopher Nolan

Seuraamissani blogeissa on puhuttu paljon kevään Ursulanovellista, jossa olisi tarkoitus sekoittaa romantiikkaa, spefia ja chick littia. Ilmeisesti tämä genrejen sekoitus on saanut monet innostumaan novellin kirjoittamisesta. Ilmeisesti näin on käynyt myös minulle.

En lähtenyt tietoisesti miettimään että haluan osallistua. Idea vain napsahti päähäni kesken työpäivän, luultavasti juuri siksi, että ensikuulemalta tehtävä vaikuttaa mahdottomalta. Yhtäkkiä näinkin jo silmissäni kokonaisen maailman; kuinka historia toistaa itseään avaruudessa. Eli sci-fiä, tosi-tv:tä, ripaus politiikkaa, ja se romanssi. Haasteeksi jää pitää touhu chick lit tyyliin kevyenä, vaikka pohjalla olisikin ristiriitoja.

Että kiitoksia taas vaan ideatartunnoista! ;)

Mitään en ole vielä kirjoittanut, mutta jos deadline oli vasta 1.4. ehkä minäkin ehdin vielä! ;D ;D

tiistai 15. tammikuuta 2013

Maanantai-illan terapiaitkut

Vaikka viime vuoden katsauspostauksessa hehkutin sanamääriä (viime vuosi oli niiden suhteen sitten täysin poikkeuksellinen ja tänä vuonna en millään repäise samanlaista saldoa), oli kuitenkin paras kirjoittamiseen liittyvä asia viime vuodelta ehdottomasti paikallisen kansalaisopiston luovan kirjoittamisen kurssi, jolle päätin osallistua syksyllä.

Lähtökohtaisesti maanantai on se päivä, jolloin herää purkkaa hiuksissa, kaikki ketuttaa jo valmiiksi ja työpäivä ei ikinä lopu tarpeeksi ajoissa. Tämän vuoksi illan "terapiajakso" kirjoitusryhmän parissa pelastaa paljon. 'O.O'


(Upeiden kuvia elävämpien luontokuvauksien ohella maanantai-illat ovat täynnä maagista myötäelämistä)

Kokoonnumme kerran viikossa pariksi tunniksi kirjoittamaan. Ryhmänvetäjä antaa meille aiheita ja ajan kirjoittamiseen. Sitten kirjoitamme kolmessa, viidessä, tai jopa kymmenessä minuutissa raapaleita, runoja tai pohdintaa. Lopuksi kaikki lukevat kirjoittamansa muille. Tai no, tietenkään ei pakoteta, mutta aikalailla kaikki lukevat.

Hienointa ryhmässä on sen monimuotoisuus. Osallistujia on kaikenikäisiä ja taustaisia. Sukupuolijako on 90% naisten puolella, mutta muuten olemme hyvin erilaisia ihmisiä ja kirjoittajia. Esimerkiksi taidan olla itse ryhmän nuorimpia jäsen. Muut ovat lähtökohtaisesti eläneet ainakin kymmenen vuotta pitempään ja näkevät maailman hyvin erilailla. Meistä vanhimmat ovat jo eläkkeellä ja kirjoittavat yhä aktiivisesti!

Ensimmäiset kerrat tunnelma oli tietenkin hiukan varaantunutta, mutta meillä meni loppujen lopuksi yllättävän vähän aikaa toisiimme tottumiseen. Ryhmässä pääsee kirjoittamaan ilman liikaa itsekriitiikkiä, saa kuulijoita ja jonkin verran palautetta. Mielestäni paras anti on kuitenkin muiden kuunteleminen. Saamme samoista aiheista aikaan aivan erilaisia kirjoituksia. Kirjoittajan äänemme ovat hyvin erilaiset. On mieletön rikkaus kuulla muiden kertomuksia, etenkin niitä kipeitä ja iloisia kokemuksia elämän varrelta.

Itsehän kirjoitan pääasiassa täysin keksittyä huttua. Kaikenlainen omaelämäkerrallinen syventyminen on minulle rotanmyrkkyä. Totta kai oman elämän kokemukset vaikuttavat siihen mitä kirjoittaa ja miten, mutta minulla ei ole lähtökohtaisesti intoa kirjoittaa omasta elämästäni. Mutta ryhmässä ikäviin muistoihin katoaminen ei olekaan niin kamalaa. Olen moneen kertaan päätynyt kirjoittamaan asioista, joihin en olisi muuten kajonnut pitkällä tikullakaan. Ja sitten on itkettänyt.

Itse asiassa yksi ryhmäläisistä oli kuvannut meitä osuvasti nimellä "Maanantai-illan vollotusryhmä" ;)


Ultra Bra - Kirjoituksia (joka on täydellisesti aiheen liittyvä)

Kirjoittaminen on mielestäni pääasiassa yksin puurtamista. Onkin ollut mielenkiintoista huomata miten ihanaa on kirjoittaa muiden kanssa. Olen tässäkin blogissa jonkin verran jakanut ryhmässä kirjoittamiani raakileita (tosin nyt kun tällä näyttää olevan oikeasti lukijoitakin on kynnys siihen hieman korkeampi o.O). Ne eivät ole laadullisesti mitään ihmeellistä. Lähinnä iloitsen siitä miten säännöllinen kirjoittaminen on lähtenyt käyntiin niin helposti ja miten oikeasti odotan innolla maanantaita, joka on aina ennen ollut se viikon inhokkipäivä.

Niin ja iloitsen tietenkin myös siitä miten saan hitaasti mutta varmasti taas otetta suomeksi kirjoittamisesta. Olen aikaisemmin avautunut siitä miten vaikeaa on pompotella kahden kielen välillä ja ryhmä on ehdottomasti edesauttanut sitä, että saan aivoni taas ohjelmoitua suomenkielelle (tosin sen johdosta tämän hetkeiset fan fiction projektit ovat vuorostaan takkuilleet, aina kun ei vaan voi voittaa).

On tosi harmi, että muutto saattaa sotkea tämänkin kuvion aika pahasti tulevaisuudessa - ainakin jos vaihdan sen johdosta myös työpaikkaa, koska silloin en kyllä ajaisi tänne terapiaitkuja varten :(

lauantai 12. tammikuuta 2013

novelleja ja saamattomuutta


Asunnosta tehtiin tarjous.
Tarjous hyväksyttiin.
Muutto on maaliskuun lopussa.
Kävi siis kuten ounastelinkin!

Olo on ollut totaalisen saamaton viime viikon. Paluu töihin lomalta on hirveää. Aivot eivät ole kertakaikkiaan pelittäneet kirjoittamisen kanssa!
Olen yrittänyt saada keskeneräisen ficcini uusinta chapteria kuntoon (koska perkele, kesken en tätä jätä!), mutta olen vain aloittanut sen aina alusta, etsinyt uuden näkökulman ja hakannut päätä seinään. Sähköpostissakin odottaa rutkasti koeluettavaa, mutta kun töiden jälkeen ei ole pysynyt edes silmät auki! Olen ollut niin pahasti pihalla, että ainoa ajanviete on ollut romanttisten komedioiden ja Kevin Smith leffojen pyörittäminen Netflixistä (Chasing Amy <3 p="">Ja miksi haluan yhtäkkiä kirjoittaa novellin? En minä mitään novelleja ole ennenkään tehtaillut. En edes pahemmin lue niitä. Jostain syystä haluan vaan yhtäkkiä kirjoittaa novellin. Ei sillä, että minulla olisi varsinaista syytä tai tarinaideaa, ehei, haluni kohdistuu puhtaasti novelliin tarinan rakenteena. Ei minulla ole hajuakaan mitä kirjoittaisin.
Syytän Deetä. Olen kuullut viime aikoina niin paljon Ursulan novellikilpailusta, että sana 'novelli' ui selvästi jossain päin aivokuortani.
Ehkä joku novelli siis tupsahtaa esiin tulevaisuudessa. Kun kässäri on editoitu ja valmis. Kun ficit on pois pöydältä, enkä ole änkenyt niiden perään uusia. Kun tämä jumitus loppuu.
Ja nyt painun lukemaan Chuck Wendigin ajatuksia kirjoittamisesta, koska mies saa ajatukseni aina edes johonkin suuntaan: 25 Ways to Unstick a Stuck Story
Sitten kirjoitan sen pirun chapterin!



tiistai 8. tammikuuta 2013

2012

(Kuvassa Yyterin hiekkarannat, koska talvella on pimeää ja kylmää...)

Loma tuli, loma meni. Maalailin lomalle suuria odotuksia ja aikeita, mutta loppupeleissä se meni aikalailla nollaamiseen. Ja se on ihan oikein se. Olen kirjoittanut koko vuoden todella kunnianhimoisesti ja pitänyt kiinni päättämistäni aikatauluista suorastaan pakkomielteisesti. Välillä on ihan hyvä tehdä tuttavuutta Pleikkarin kanssa... ja ehkä sen avopuolisonkin, kun sen kerrankin saa samaan aikaan lomalle ;)

Huomasin, että moni oli kertaillut viime vuoden saavutuksia, joten miksen siis minäkin? Taidan kuitenkin pitäytyä pitkälti kirjallisissa saavutuksissa. ;)

  • n. 400 000 sanaa
  • kaksi täysin valmista ficciä, 137k ja 77k
  • kaksi wippia, 43k ja 28k
  • 100k nanowrimo raakile
  • tusina one shottia
  • opin suunnitelemaan kirjoittamistani etukäteen.
  • opin aikatauluttamaan kirjoittamiseni sen sijaan että odottaisin inspiraatiota.
  • opin viimeinkin editoimaan kokonaisuutta silmällä pitäen.
  • kokeilin 1 persoonaa enemmän ja kirjoitin preesensissä.
  • kirjoitin huumoria, toimintaa ja puhdasta romanssia.
  • olen siirtynyt pois kaikkitietävästä 3.persoonasta kohti rajattua 3:sta.
  • perehdyin monomyytin rakenteeseen
  • lämpenin runoille luettuani Dante Alighierin La Vita Nuovaa
  • osallistuin syksyllä kansanopiston luovan kirjoittamisen kurssille
  • luin paljon editoimatonta tekstiä suomeksi muille ääneen (kurssilla)
  • herätin henkiin toiveet siitä, että ehkä minustakin tulee joskus kirjailija
  • aloin pyörittää blogia nykyisessä muodossa suomeksi

Tästä ei käy ilmi, etten edelleenkään lukenut juuri nimeksikään. Nälkäpelit luetuttivat alkuvuodesta. Stephen Kingin Musta Torni jäi taas kesken (kirjan pituinen flashback ei uponnut), vaikka olin päässyt hitaan alun ohi ja ahmin kaksi kirjaa. Uhrilampaat ei kuohauttanut, mutta englanniksi luettu Hannibal oli kertakaikkisen kiehtova kirja. En muista luinko viime vuonna lainkaan Sookie Stackhouse kirjoja, vai oliko niiden kaluaminen 2011 uroteko. Jos luin viime vuonna muita kirjoja, niin en kertakaikkiaan muista mitä...

Tämä vuosi on jo aloitettu Punaisella Lohikäärmeellä ja elokuvan tavoin en siitä pahemmin innostunut. Seuraavana hyllyssä odottaa Nuori Hannibal. Olen senkin suhteen hyvin skeptinen. Kiinnostukseni Thomas Harrisiin johtuukin pitkälti siitä, että hän kirjoittaa mielestäni hyviä hahmoja (Clarice Starling FTW). Juoni ja kirjoitustyyli eivät sinänsä minuun pure.

2013 on vierähtänee suurten muutosten parissa.

Olin aikonut pyhittää alkuvuoden editointiin, mutta nyt alkaisi vaikuttaa siltä, että uuden kodin osto tulee syömään aikaa. Vaikka T* aina sanoo että "aletaan vaan katsella uutta kotia ajoissa" ja "asioissa menee oma aikansa", tuntuvat asiat aina napsahtavan nopeasti liikenteeseen. Se asunto löytyy usein suorastaan kirotun nopeasti. Nytkin vaikuttaisi siltä, että ensimmäinen vierailemamme kohde on se oikea. Tarjous tehdään loppuviikosta. Jos tarina siis etenee meille tyypilliseen tapaan, olen ihan ajoissa liikenteessä kun alan hävittää ylenpalttista tavaramäärää jo nyt ja änkeä roinaa laatikoihin.

Jos tuo talokauppa nyt toteutuu, tulisi minusta pitkämatkalainen, eli asuinpaikkakin vaihtuisi etelämpään. Luulen silti, etten pidemmän päälle jaksa reissaamista, jolloin myös työpaikan vaihto olisi edessä. Se on sinänsä harmi, sillä sekin on muutos, joka yleensä syö niin paljon energiaa, etten paljoa kirjoita ensimmäisiin kuukausiin. Onneksi edessä on kesä!

Lienee kuitenkin parempi, etten kauheasti aseta kirjoittamiseen tavoitteita tälle vuodelle, ainakaan ennen kuin tuleva asumiskuvio selkenee.

Lukemismielessä hyllyssä odottavat Stephen Kingin Tukikohta (jota olen muissa olomuodoissa fanittanut monta vuotta) sekä Musta Torni sarjan loput osat, tilasin hyllyyn lisää Palahniukia eli Snuff, Pygmy, Haunted, Tellall, sain joululahjaksi viimeisimmän Sookie Stackhouse kirjan Deadlocked ja Anne Ricen Vampyyri Lestat on yhä lukematta, vaikka Kadotettujen Kuningatar ja Veren Vangit ovatkin olleet pitkään suosiossa.

Siis innolla uuteen vuoteen. :D :D


Ja vuoden päätteen kunniaksi musiikkia: Lissie - Go Your Own Way